Eipä ole täälläkään taas tullut mitään jaariteltua pitkään aikaan, mutta niin on ollut myös minun aktiivinen virtuaaliharrastukseni jälleen jäissä.
Hevoset ovat kyllä kisailleet verkkaiseen tahtiin (kiitos Jasnyn) ja Cala hevosineen tulee varmasti aina kiinnostamaan minua, mutta välillä en aktiivisesti jaksa harrastaa virtuaalihevosia kaikkien voimavarojen mennessä kouluun, jonka tehtävämäärät huitelevat välillä lähellä burnout-rajaa.
Nyt olen kuitenkin taas aktivoitunut hiukan kaikkien tallieni kanssa ja Calan sivuille olen päivittämättä uutta ulkoasua. 2014 elokuussa uhosin kovasti, että arabit olisivat palaamassa, mutta päädyin loppujen lopuksi perustamaan niille täysin eri tallin (josta lisää myöhemmin).
Ulkoasua vaihtaessa mielessäni käväisi tuoda jälleen pari tuontia rikastamaan verilinjoja ja päädyin tuumasta toimeen: uutena lisäyksenä talliin tulivat orit Abalmaination ja Key West, sekä tammat Coachella Ella, Goldcreek Foxy Brown, Stillwell's Annie Wilkes ja Naja Naja.
Tällä kertaa yritin himmailla erikoisten värien kanssa, joten suurin osa Coachella Ellaa lukuun ottamatta on perusvärisiä perushummia. Annie Wilkesistä ajattelin alkaa kasaamaan jonkinmoista Stephen King -linjaa ja Abalmainationista taas huippumuotilinjaa. Aika näyttää.
Muutamista näistä lähtikin jo varsat Hawaan asustelemaan.
torstai 14. huhtikuuta 2016
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
7-polvinen saddlebred
Omalta osaltani blogi on ollut jo pitkään jäissä, mutta Hawa ei suinkaan. Vuoden 2011 lopussa omistuksessani oli 92 saddlebredia ja nyt yksilöiden yhteislukema on 190.
Hawan uusimpia hevoslisäyksiä ovat:
Thorzed, Yersinion kasvattama oman hevoseni poika, joka on noin 5-polvinen ja suhteellisen vanhasukuinen.
HWA Ecstasy of Gold, ensimmäinen omistamani tasan 6-polvinen saddlebred, jonka suvussa ei ole toistuvia nimiä.
HWA Voodoo Priestess, edeltävän hevosen 7-polvinen tytär, jossa yhdistyy sekä uusia, että vanhoja linjoja.
Näiden lisäksi talliin on muuttanut muun muassa kahdeksan uutta tuontia.
Haaveena on luoda 8-polvinen saddlebred, mutta haaveeksi se saa toistaiseksi jäädäkin.
Hawan uusimpia hevoslisäyksiä ovat:
Thorzed, Yersinion kasvattama oman hevoseni poika, joka on noin 5-polvinen ja suhteellisen vanhasukuinen.
HWA Ecstasy of Gold, ensimmäinen omistamani tasan 6-polvinen saddlebred, jonka suvussa ei ole toistuvia nimiä.
HWA Voodoo Priestess, edeltävän hevosen 7-polvinen tytär, jossa yhdistyy sekä uusia, että vanhoja linjoja.
Näiden lisäksi talliin on muuttanut muun muassa kahdeksan uutta tuontia.
Haaveena on luoda 8-polvinen saddlebred, mutta haaveeksi se saa toistaiseksi jäädäkin.
perjantai 8. elokuuta 2014
Laajennussuunnitelmia
Rikotaan blogihiljaisuus sitten kunnolla kun kerran rikotaan! Kesäloma on selvästi tylsää kun näin paljon aikaa lohkeaa blogikirjoittelullekin.
Olen pidemmän aikaa, itse asiassa aivan tämän vuoden alusta eli ennen taukoani, haaveillut Calan kasvatustoiminnan laajentamista muihin rotuihin.
Jätin arabit taannoin taakseni kansainvälisen The Sim Communityn ja AHAC:n muuttuessa ulkopuolisilta suljetummaksi: AHAC muuttui tietokantapohjaiseksi (mikä ei varsinaisesti ole huono asia) ja tallien sivut alkoivat vaatia salasanoja selailijoiltaan (kenties tekijänoikeusrikkomukset ja IRL-hevosten käyttäminen suvuissa närkästyttivät kuvaajia ja näitä reaalihevosten omistajia, jolloin sivut piti sulkea suurelta yleisöltä?). Minä kuitenkin yritin aina tasapainotella sekä Suomen virtuaalihevosmaailma että tämän kansainvälisen TSC:n välillä, jolloin allekirjoittanutta närkästytti hevosteni sukujen näkyminen vain toiselle puolelle, salasanan ja käyttäjätunnuksen tietäville.
Totuus kuitenkin on se, että myin sydämeni arabeille kun ensimmäisen kerran kiipesin Terskin siittolasta lähtöisin olleen entisen laukka-arabin selkään n. 6-vuotiaana. Nyt olenkin hiljalleen tuomassa arabeja takaisin Calaan, joskin ei niin suurissa määrin mitä ne olivat: Calaan palaavat saddle seat painotteiset arabit. Samalla saan hyvän sauman herätellä national show horse kasvatusta taas eloon.
Haluaisin tuoda Calaan myös aivan uusia rotuja noiden vanhojen tuttujen kaveriksi. Hankintalistalla ovat ainakin morganit, joita Calasta löytyikin vielä vuonna 2009, mutta jotka aika pitkälti joutuivat arabien syrjäyttämiksi. Inferno Ion minulla on edelleen ja siitä en aio ihan heti luopuakaan, ori on nimittäin roikkunut varmaan kaikkien eri tallieni listoilla aina vuodesta 2004 asti, enkä ole jostain syystä siitä yhtäkään jälkeläistä vielä hankkinut! Varmaan jälkeläisettömyys onkin suurin syy miksi ori on edelleen elossa, eikä toki se että olen todella huono luopumaan jopa virtuaalihevosista.
Harkintalistalla ovat lisäksi hackneyponit ja amerikanshettikset (saddlebredeja ja arabeja minikoossa!). Myös minit kiinnostaisivat, mutta ehkä pidän kannan yhdessä maskottiponissa, jonka juuri Rainmaker Miniaturesista ostin, ja sen mahdollisissa tulevissa jälkeläisissä.
Olen pidemmän aikaa, itse asiassa aivan tämän vuoden alusta eli ennen taukoani, haaveillut Calan kasvatustoiminnan laajentamista muihin rotuihin.
Jätin arabit taannoin taakseni kansainvälisen The Sim Communityn ja AHAC:n muuttuessa ulkopuolisilta suljetummaksi: AHAC muuttui tietokantapohjaiseksi (mikä ei varsinaisesti ole huono asia) ja tallien sivut alkoivat vaatia salasanoja selailijoiltaan (kenties tekijänoikeusrikkomukset ja IRL-hevosten käyttäminen suvuissa närkästyttivät kuvaajia ja näitä reaalihevosten omistajia, jolloin sivut piti sulkea suurelta yleisöltä?). Minä kuitenkin yritin aina tasapainotella sekä Suomen virtuaalihevosmaailma että tämän kansainvälisen TSC:n välillä, jolloin allekirjoittanutta närkästytti hevosteni sukujen näkyminen vain toiselle puolelle, salasanan ja käyttäjätunnuksen tietäville.
Totuus kuitenkin on se, että myin sydämeni arabeille kun ensimmäisen kerran kiipesin Terskin siittolasta lähtöisin olleen entisen laukka-arabin selkään n. 6-vuotiaana. Nyt olenkin hiljalleen tuomassa arabeja takaisin Calaan, joskin ei niin suurissa määrin mitä ne olivat: Calaan palaavat saddle seat painotteiset arabit. Samalla saan hyvän sauman herätellä national show horse kasvatusta taas eloon.
Haluaisin tuoda Calaan myös aivan uusia rotuja noiden vanhojen tuttujen kaveriksi. Hankintalistalla ovat ainakin morganit, joita Calasta löytyikin vielä vuonna 2009, mutta jotka aika pitkälti joutuivat arabien syrjäyttämiksi. Inferno Ion minulla on edelleen ja siitä en aio ihan heti luopuakaan, ori on nimittäin roikkunut varmaan kaikkien eri tallieni listoilla aina vuodesta 2004 asti, enkä ole jostain syystä siitä yhtäkään jälkeläistä vielä hankkinut! Varmaan jälkeläisettömyys onkin suurin syy miksi ori on edelleen elossa, eikä toki se että olen todella huono luopumaan jopa virtuaalihevosista.
Harkintalistalla ovat lisäksi hackneyponit ja amerikanshettikset (saddlebredeja ja arabeja minikoossa!). Myös minit kiinnostaisivat, mutta ehkä pidän kannan yhdessä maskottiponissa, jonka juuri Rainmaker Miniaturesista ostin, ja sen mahdollisissa tulevissa jälkeläisissä.
keskiviikko 6. elokuuta 2014
Väritilastoja Calasta
Pitkästä aikaa taas tuli innostus hieman kirjoitella ja Sirpan ja Ginin blogista sain inspiraation tähän postaukseen. Hevosten värit ja niiden periytyminen kiinnostavat minua, viimeisinkin postaukseni taisi olla juurikin väreihin liittyvä.
Calan hevosten värit periytyvät noin suurin piirtein realistisesti, mutta olen vain yksinkertaistanut koko prosessia itselleni karsimalla pois erilaiset kirjavuuden (kaikki kirjavat on merkkattu vain kirjaviksi, ei määritelty erikseen tobianoiksi, sabinoiksi jne.), enkä ole merkannut hevosten genotyyppejä.
Ajattelin tehdä väritilastot kaikista Calan saddlebredeista, osittain tylsyyttä tappaakseni, osittain niiden mieliksi, joita tämmöinen asia kiinnostaa ja suurimmaksi osaksi selkeyttääkseni hieman hevosteni väritilannetta itselleni. Sitäpaitsi, vaikka olenkin kenties yksi maailman matemaattisesti lahjattomimmista ihmisistä, rakastan tilastoja ja niiden tekemistä.
TAMMAT 35 kpl
(vain tasaiset värit)
Rautias - 11 kpl
Ruunikko - 7 kpl
Musta - 2 kpl
Kimo - 2 kpl
Voikko - 1 kpl
Samppanja - 1 kpl
Samppanjanvoikko - 1 kpl
Kirjava - 10 kpl
Kirjavien pohjavärit
Rautiaankirjava - 1 kpl
Ruunikonkirjava - 3 kpl
Mustankirjava - 1 kpl
Hopeanruunikonkirjava - 1 kpl
Voikonkirjava - 4 kpl
Kimojen pohjavärit
Ruunikko - 1 kpl
Musta - 1 kpl
ORIIT 32 kpl
(vain tasaiset värit)
Rautias - 8 kpl
Ruunikko - 3 kpl
Musta - 1 kpl
Kimo - 1 kpl
Voikko - 3 kpl
Tuplavoikko - 1 kpl
Samppanjanvoikko - 1 kpl
Kirjava - 14 kpl
Kirjavien pohjavärit
Rautiaankirjava - 1 kpl
Ruunikonkirjava - 7 kpl
Mustankirjava - 3 kpl
Voikonkirjava - 1 kpl
Ruunivoikonkirjava - 2 kpl
Kimojen pohjavärit
Ruunikko - 1 kpl
Vähän arvelinkin että tilastot tulevat näyttämään suurin piirtein tältä, sillä olen aikaisemmin jo kauhistellut miten paljon kirjavia hevosia - etenkin ruunikonkirjavia oreja - minulla onkaan. Minulla on varastoissa aika paljon kirjavien hevosten kuvia ja kaiken lisäksi tykkään kovasti kaiken maailman kirjavista hevosista, mikä on johtanut niiden valta-asemaan tallissa.
Vastaisuudessa piitäkin hieman himmailla kirjavien varsojen kanssa.
Calan hevosten värit periytyvät noin suurin piirtein realistisesti, mutta olen vain yksinkertaistanut koko prosessia itselleni karsimalla pois erilaiset kirjavuuden (kaikki kirjavat on merkkattu vain kirjaviksi, ei määritelty erikseen tobianoiksi, sabinoiksi jne.), enkä ole merkannut hevosten genotyyppejä.
Ajattelin tehdä väritilastot kaikista Calan saddlebredeista, osittain tylsyyttä tappaakseni, osittain niiden mieliksi, joita tämmöinen asia kiinnostaa ja suurimmaksi osaksi selkeyttääkseni hieman hevosteni väritilannetta itselleni. Sitäpaitsi, vaikka olenkin kenties yksi maailman matemaattisesti lahjattomimmista ihmisistä, rakastan tilastoja ja niiden tekemistä.
TAMMAT 35 kpl
(vain tasaiset värit)
Rautias - 11 kpl
Ruunikko - 7 kpl
Musta - 2 kpl
Kimo - 2 kpl
Voikko - 1 kpl
Samppanja - 1 kpl
Samppanjanvoikko - 1 kpl
Kirjava - 10 kpl
Kirjavien pohjavärit
Rautiaankirjava - 1 kpl
Ruunikonkirjava - 3 kpl
Mustankirjava - 1 kpl
Hopeanruunikonkirjava - 1 kpl
Voikonkirjava - 4 kpl
Kimojen pohjavärit
Ruunikko - 1 kpl
Musta - 1 kpl
ORIIT 32 kpl
(vain tasaiset värit)
Rautias - 8 kpl
Ruunikko - 3 kpl
Musta - 1 kpl
Kimo - 1 kpl
Voikko - 3 kpl
Tuplavoikko - 1 kpl
Samppanjanvoikko - 1 kpl
Kirjava - 14 kpl
Kirjavien pohjavärit
Rautiaankirjava - 1 kpl
Ruunikonkirjava - 7 kpl
Mustankirjava - 3 kpl
Voikonkirjava - 1 kpl
Ruunivoikonkirjava - 2 kpl
Kimojen pohjavärit
Ruunikko - 1 kpl
Vähän arvelinkin että tilastot tulevat näyttämään suurin piirtein tältä, sillä olen aikaisemmin jo kauhistellut miten paljon kirjavia hevosia - etenkin ruunikonkirjavia oreja - minulla onkaan. Minulla on varastoissa aika paljon kirjavien hevosten kuvia ja kaiken lisäksi tykkään kovasti kaiken maailman kirjavista hevosista, mikä on johtanut niiden valta-asemaan tallissa.
Vastaisuudessa piitäkin hieman himmailla kirjavien varsojen kanssa.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Hawan jouluvarsat
Hawasta
on tänä jouluna lähdössä iso kasa saddlebredvauvoja maailmalle, jotka
on hyvä pakata pukin konttiin jo sopivasti etukäteen. Tärkeimmät ja
lähes ainoat vaatimukseni kasvattien tulevaisuudelle on suvun jatkaminen
ja sivujen säilyminen netissä.
Tarjouksen yhteyteen kasvatin tuleva koti ja mahdollisesti joitakin tulevaisuudensuunnitelmia, jos sellaisia on. Suosittelen pitämään silmällä värien realistista periytymistä ja valitsemaan painotukseksi jonkin yleislajin tai askellajit, muttei kaikkea sekaisin.
Autan ilomielin askellajeista tietämättömiä ostajia ja opastan tarvittaessa kuvienkin kanssa. Mikäli et itse jaksa tai halua kilpailla, voin ottaa kasvatin omille kisalistoilleni, mutta kisaaminen ei ole missään nimessä pakollista.
» Sivut ilmoitettava viimeistään kahden viikon kuluttua ostosta.
» Minulla on oikeus ottaa kasvattini pois mikäli sen sivut eivät toimi, eikä minulle ole ilmoitettu uusia sivuja.
» Jos aiot luopua kasvatistani, tarjoat sitä ensimmäisenä takaisin minulle.
» Kasvattajaksi linkitettävä Hawa Gaited Horses (http://renewy.com/hawa) tai Jasny (VRL-01414).
Nimiehdotukset ovat antamassa osviittaa, niitä ei ole pakko käyttää.
Hawan jouluvarsat 2013
Tarjouksen yhteyteen kasvatin tuleva koti ja mahdollisesti joitakin tulevaisuudensuunnitelmia, jos sellaisia on. Suosittelen pitämään silmällä värien realistista periytymistä ja valitsemaan painotukseksi jonkin yleislajin tai askellajit, muttei kaikkea sekaisin.
Autan ilomielin askellajeista tietämättömiä ostajia ja opastan tarvittaessa kuvienkin kanssa. Mikäli et itse jaksa tai halua kilpailla, voin ottaa kasvatin omille kisalistoilleni, mutta kisaaminen ei ole missään nimessä pakollista.
» Sivut ilmoitettava viimeistään kahden viikon kuluttua ostosta.
» Minulla on oikeus ottaa kasvattini pois mikäli sen sivut eivät toimi, eikä minulle ole ilmoitettu uusia sivuja.
» Jos aiot luopua kasvatistani, tarjoat sitä ensimmäisenä takaisin minulle.
» Kasvattajaksi linkitettävä Hawa Gaited Horses (http://renewy.com/hawa) tai Jasny (VRL-01414).
Nimiehdotukset ovat antamassa osviittaa, niitä ei ole pakko käyttää.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Hopeageeni saddlebredeissa
Jaajaa, yli vuosi viimeisimmästä postauksesta tähän blogiin joten eiköhän olisi aika raapustella jotain taas.
En ole täysin kuollut pois virtuaalimaailmasta, mutta paha tapani pitää pidempiä taukoja jatkuu edelleen. Hiljalleen tämä virtuaaliharrastukseni on taas menemässä aktiivisempaan suuntaan ja tarkoituksena onkin tehdä perusteelliset päivitykset kaikkiin kolmeen talliini. Osoitteenmuutos on edessä luultavastikin jokaisella (Garbosta en ole vielä aivan varma), sillä sain Jasnylta käyttööni hänen toisen domaininsa resomniac.comin.
Sivujen siirron yhteydessä olen päättänyt uudistaa kaikki Calan tekstit ja muutamia hevosiakin on tullut lisää, joka toimiikin hienosti aasinsiltana aiheeseen, jota lähinnä halusin käsitellä. Yksi uusista tulokkaista on ihana Hawan kasvattama tamma HWA Moonlight Sonata ja tämä tamma ei olekaan ihan mikä vaan tamma, vaan ensimmäinen Calan hopeageeniä kantava hevonen! Hawaan oli tullut koko suku upeita hopeahevosia ja minun oli tietysti päästävä apajille.
Reaalimaailmassa hopeageeni tunnustettiin saddlebredeilla vuonna 2002 ja sitä kantavat yksilöt ovat todella harvinaisia: käsittääkseni vain Grey Fanniesta (s. ~1908, suku tuntematon) lähtevä emälinja on todistetusti tuonut tähän rotuun hopeageenin. Saddlebredien kanssa hopean tunnistamista on varmastikin vaikeuttanut lisäksi se, että valtaosa rodun edustajista on rautiaita. Rautiaissa geeni ei näy ja hopenaruunikot ja -mustat mielletään helposti vain liinaharjaisiksi rautiaiksi tai tummiksi palominoiksi, kuten Grey Fannien emälinjan jatkajat aina geenitestauksen keksimiseen asti.
Tällä hetkellä tiedän vain yhden elossa olevan hopeanruunikon saddlebredin, mutta sormet ristissä toivon ettei väri katoaisi rodusta kokonaan.
Kuvien etsiminen omille hopeasaddlebredeille onkin melkoista kikkailua värin harvinaisuuden vuoksi. Virtuaalimaailmassa on valitettava paha nimeltään valinnanvapaus: yhden hopeasaddlebredin varsat voivat vaikka kaikki olla hopeaisia ja sukua voi viedä vuodessa eteenpäin ihan niin paljon kuin haluaa. Kuva-arkistoista pitää kaivella joko soveliaita rautiaita ja palominoja tai sitten hypätä ihan eri rotujen puolelle.
En ole täysin kuollut pois virtuaalimaailmasta, mutta paha tapani pitää pidempiä taukoja jatkuu edelleen. Hiljalleen tämä virtuaaliharrastukseni on taas menemässä aktiivisempaan suuntaan ja tarkoituksena onkin tehdä perusteelliset päivitykset kaikkiin kolmeen talliini. Osoitteenmuutos on edessä luultavastikin jokaisella (Garbosta en ole vielä aivan varma), sillä sain Jasnylta käyttööni hänen toisen domaininsa resomniac.comin.
Sivujen siirron yhteydessä olen päättänyt uudistaa kaikki Calan tekstit ja muutamia hevosiakin on tullut lisää, joka toimiikin hienosti aasinsiltana aiheeseen, jota lähinnä halusin käsitellä. Yksi uusista tulokkaista on ihana Hawan kasvattama tamma HWA Moonlight Sonata ja tämä tamma ei olekaan ihan mikä vaan tamma, vaan ensimmäinen Calan hopeageeniä kantava hevonen! Hawaan oli tullut koko suku upeita hopeahevosia ja minun oli tietysti päästävä apajille.
Reaalimaailmassa hopeageeni tunnustettiin saddlebredeilla vuonna 2002 ja sitä kantavat yksilöt ovat todella harvinaisia: käsittääkseni vain Grey Fanniesta (s. ~1908, suku tuntematon) lähtevä emälinja on todistetusti tuonut tähän rotuun hopeageenin. Saddlebredien kanssa hopean tunnistamista on varmastikin vaikeuttanut lisäksi se, että valtaosa rodun edustajista on rautiaita. Rautiaissa geeni ei näy ja hopenaruunikot ja -mustat mielletään helposti vain liinaharjaisiksi rautiaiksi tai tummiksi palominoiksi, kuten Grey Fannien emälinjan jatkajat aina geenitestauksen keksimiseen asti.
Tällä hetkellä tiedän vain yhden elossa olevan hopeanruunikon saddlebredin, mutta sormet ristissä toivon ettei väri katoaisi rodusta kokonaan.
Kuvien etsiminen omille hopeasaddlebredeille onkin melkoista kikkailua värin harvinaisuuden vuoksi. Virtuaalimaailmassa on valitettava paha nimeltään valinnanvapaus: yhden hopeasaddlebredin varsat voivat vaikka kaikki olla hopeaisia ja sukua voi viedä vuodessa eteenpäin ihan niin paljon kuin haluaa. Kuva-arkistoista pitää kaivella joko soveliaita rautiaita ja palominoja tai sitten hypätä ihan eri rotujen puolelle.
maanantai 24. syyskuuta 2012
Pakko olla jotain tekemistä koko ajan
Olen alkanut pohtimaan innostukseni aaltoilua: pyöritän tällä hetkellä kolmea tallia ja jokainen on melko tasaisin väliajoin se ykköstalli, jota jaksan päivittää ja hioa koko ajan - kunnes kiinnostukseni kohde vaihtuu toiseen tallin - miksi näin?
Vuosien varrella tämän harrastuksen parissa olen huomannut olevani virtuaalinen työnarkomaani: minulla on pakko olla koko ajan jotain tekemistä. Valitettavasti keskittymiskykyni on kuitenkin AD/HD:sta kärsivän oravan tasolla, joka ei ole kovinkaan hyvä yhdistelmä. Voin pakertaa jonkun tallin kanssa ensin ikuisuuden; tehdä leiskan, kirjotella innoissani tekstejä, etsiä kuvia, hioa vielä leiskaa, mutta kun tulisi aika päivittää hevosten sivut tai ylipäänsä tehdä jotain itseään toistavaa pitkän aikaa, kyllästyn ja kiinnostukseni kohde vaihtuu.
Calalle tein uuden leiskan kesän aikana ja jaksoin kirjoitella jopa esittelytekstinkin englanniksi (!). Ostelin muutamia uusia hevosia, päivittelin suurimman osan hevosten sivuista uuteen leiskaan ja jossain puolessavälissä tajusin taas että ei jaksa. Prismatic on pitkän aikaa ollut tauolla ja sekin kaatui samaan juttuun kuin Calakin: hevosten sivujen päivittäminen. Onneksi Calan hevosilla kisaaminen on aivan uskomattoman helppoa, sillä kisoihin tarvitsee muistaa osallistua vain kerran kuukaudessa ja kisakalenterienkin päivitys on nopea prosessi.
Toinen ikuinen paha minulle on ulkoasut. Kyllästyn niihin niin pirun nopeasti, että tekisi mieli läimiä itseä poskille ja huutaa: SE ON IHAN HYVÄ NOIN. Aina pitäisi saada parempaa, uudempaa ja upeampaa ja kun kyllästyn ulkoasuun, kyllästyn myös koko talliin. Prismaticin kanssa näin on käynyt lähes joka kerta ennen pidempää taukoa, sillä itse virtuaalinen laukkaurheilu ja tallin hevoset vetävät kyllä puoleensa. Kenties muiden laukkatallien toistaan upeammat ulkoasut asettavat minulle niin paljon paineita, etten ole koskaan tyytyväinen Prismaticin ulkonäköön.
Uusin projektini, alkuvuodesta käyntiin pyörähtänyt Garbo Gård tuo jonkinmoista helpotusta vaihtelevuus- ja tekemisaddiktiooni: Garbo ei periaatteessa ole koskaan valmis, sillä aina voin piirtää sinne lisää kuvia. Piirtäminen on myös ihanan rentouttavaa ja joka kerta erilaista, sillä samaa kuvaa ei tule piirrettyä monta kertaa putkeen.
Pitäisi varmaan hankkia ammattiapua.
Vuosien varrella tämän harrastuksen parissa olen huomannut olevani virtuaalinen työnarkomaani: minulla on pakko olla koko ajan jotain tekemistä. Valitettavasti keskittymiskykyni on kuitenkin AD/HD:sta kärsivän oravan tasolla, joka ei ole kovinkaan hyvä yhdistelmä. Voin pakertaa jonkun tallin kanssa ensin ikuisuuden; tehdä leiskan, kirjotella innoissani tekstejä, etsiä kuvia, hioa vielä leiskaa, mutta kun tulisi aika päivittää hevosten sivut tai ylipäänsä tehdä jotain itseään toistavaa pitkän aikaa, kyllästyn ja kiinnostukseni kohde vaihtuu.
Calalle tein uuden leiskan kesän aikana ja jaksoin kirjoitella jopa esittelytekstinkin englanniksi (!). Ostelin muutamia uusia hevosia, päivittelin suurimman osan hevosten sivuista uuteen leiskaan ja jossain puolessavälissä tajusin taas että ei jaksa. Prismatic on pitkän aikaa ollut tauolla ja sekin kaatui samaan juttuun kuin Calakin: hevosten sivujen päivittäminen. Onneksi Calan hevosilla kisaaminen on aivan uskomattoman helppoa, sillä kisoihin tarvitsee muistaa osallistua vain kerran kuukaudessa ja kisakalenterienkin päivitys on nopea prosessi.
Toinen ikuinen paha minulle on ulkoasut. Kyllästyn niihin niin pirun nopeasti, että tekisi mieli läimiä itseä poskille ja huutaa: SE ON IHAN HYVÄ NOIN. Aina pitäisi saada parempaa, uudempaa ja upeampaa ja kun kyllästyn ulkoasuun, kyllästyn myös koko talliin. Prismaticin kanssa näin on käynyt lähes joka kerta ennen pidempää taukoa, sillä itse virtuaalinen laukkaurheilu ja tallin hevoset vetävät kyllä puoleensa. Kenties muiden laukkatallien toistaan upeammat ulkoasut asettavat minulle niin paljon paineita, etten ole koskaan tyytyväinen Prismaticin ulkonäköön.
Uusin projektini, alkuvuodesta käyntiin pyörähtänyt Garbo Gård tuo jonkinmoista helpotusta vaihtelevuus- ja tekemisaddiktiooni: Garbo ei periaatteessa ole koskaan valmis, sillä aina voin piirtää sinne lisää kuvia. Piirtäminen on myös ihanan rentouttavaa ja joka kerta erilaista, sillä samaa kuvaa ei tule piirrettyä monta kertaa putkeen.
Pitäisi varmaan hankkia ammattiapua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)