Miksi juuri arabit ja saddlebredit?

Lueskelin tässä Tijuanan, Latun sekä Ionicin, Gin Ahaltekin ja Pinkin blogien tekstejä, joissa oli listattu kirjoittajiensa lempirotuja. Koska en ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään fiksua blogitekstiä, päätin kirjoittaa tätä ideaa soveltaen aiheesta miksi valitsin juuri arabit ja saddlebredit Calan pääroduiksi.

Molemmat rodut ovat kiinnostaneet minua karkeasti sanottuna ennen kuin opin lukemaan kunnolla. Joskus kuusivuotiaana tutkin Gummeruksen suurta hevoskirjaa ja näin siellä ensimmäistä kertaa elämässäni kuvan saddlebredista. Ihastuin rodun ylväyteen aivan totaalisesti ja seuraavat kaksi viikkoa piirtelinkin pelkästään saddlebredeja, tutustuen niiden rakenteeseen ja liikkumiseen.
Saddlebredien uskomaton tyylikkyys puree minuun ihan kympillä. Huolimatta siitä, että saddlebredien liikkeitä boostataan aivan toiselle tasolle melko epäinhimillisinkin keinon IRL, on niiden luontainenkin liikkuminen jotenkin niin upean lennokasta. Kasvattajan näkökulmasta mielenkiintoista on myös se värien kirjo - saddlebredeille hyväksytään niin monta eri väriä, että vain kuvien saatavuus on rajana.

Arabeista olen ollut kiinnostunut niin kauan kuin muistan. Potkua arabikiinnostukseeni antoi kuitenkin yksi elämäni hevosista, naapurin vanha ja kärttyisä arabiruuna.
Se oli ostettu Venäjältä, jossa se oli ilmeisesti juossut jopa melko menestyksekkäästi laukkaradoilla. Se oli suoraan sanoen ilkeä kaakki: puri jokaista, joka tuli lähellekin sen karsinaa, luimisteli ja muljautteli silmiään.
Ratsastaessa siitä kuoriutui aivan uskomaton unelmahevonen, en ole varmaan koskaan ratsastanut toisella hevosella, jolla olisi niin pehmeät askellajit. Lisäksi siltä vaarilta löytyi uskomatonta vauhtia ja pariin kertaan tulikin otettua kunnon laukkakisat pellolla. Ja kysytte vielä miksi pidän arabeista. C:

Tämä oli hiukan tämmöinen turha postaus, ensi kerralla tulee varmaankin enemmän juttua Calasta ja Calan syysvarsoista. Cala kuitenkin on hyvällä mallilla, olen päivittänyt varmaankin puolet hevosten sivuista ja päivitän parhaillaan loppuja.

Saddlebredien sekakisaus

Jälleen kerran törmätessäni virtuaaliseen viisikäyntiseen saddlebrediin, joka pärjäsi loistavasti yli 80cm esteluokissa, jouduin pettymään toisten harrastajien oritarjontaan. Kerta toisensa jälkeen palaan perimmäisten kysymysten äärelle ja ihmettelen miksei ihmiset vaivaudu tutustumaan omistamaansa rotuun paremmin.

Oikeassa elämässä fakta on ettei viisikäyntinen saddlebred kilpaile vakavasti esteillä. Hevosen laukka on epäpuhdas, askelien sovitus haastavaa ja tekniikka toivoton. Myöskään ylväs asento ei täsmää normeihin ja fysiikka ei riitä. Täysillä askellajeihin painottavan saddlebredin kanssa tosissaan esteitä/koulua kilpaileminen on sama asia kuin käyttäisi laukkahevosta samoissa lajeissa. Uudelleenkoulutus ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta siinä on oma työnsä. Yleispainotteiseksi jalostettu sdb jopa näyttää kevyeltä puoliveriseltä.

Havainnollistan asiaa seuraavalla videolla (laukkaa näkee kohdasta 3:11)

Toivomuksenani on, että päätätte rohkeasti teettekö hevosestanne askellaji vai yleispainotteisen, ettekä harhailisi näiden kahden välillä.