maanantai 24. syyskuuta 2012

Pakko olla jotain tekemistä koko ajan

Olen alkanut pohtimaan innostukseni aaltoilua: pyöritän tällä hetkellä kolmea tallia ja jokainen on melko tasaisin väliajoin se ykköstalli, jota jaksan päivittää ja hioa koko ajan - kunnes kiinnostukseni kohde vaihtuu toiseen tallin - miksi näin?

Vuosien varrella tämän harrastuksen parissa olen huomannut olevani virtuaalinen työnarkomaani: minulla on pakko olla koko ajan jotain tekemistä. Valitettavasti keskittymiskykyni on kuitenkin AD/HD:sta kärsivän oravan tasolla, joka ei ole kovinkaan hyvä yhdistelmä. Voin pakertaa jonkun tallin kanssa ensin ikuisuuden; tehdä leiskan, kirjotella innoissani tekstejä, etsiä kuvia, hioa vielä leiskaa, mutta kun tulisi aika päivittää hevosten sivut tai ylipäänsä tehdä jotain itseään toistavaa pitkän aikaa, kyllästyn ja kiinnostukseni kohde vaihtuu.

Calalle tein uuden leiskan kesän aikana ja jaksoin kirjoitella jopa esittelytekstinkin englanniksi (!). Ostelin muutamia uusia hevosia, päivittelin suurimman osan hevosten sivuista uuteen leiskaan ja jossain puolessavälissä tajusin taas että ei jaksa. Prismatic on pitkän aikaa ollut tauolla ja sekin kaatui samaan juttuun kuin Calakin: hevosten sivujen päivittäminen. Onneksi Calan hevosilla kisaaminen on aivan uskomattoman helppoa, sillä kisoihin tarvitsee muistaa osallistua vain kerran kuukaudessa ja kisakalenterienkin päivitys on nopea prosessi.

Toinen ikuinen paha minulle on ulkoasut. Kyllästyn niihin niin pirun nopeasti, että tekisi mieli läimiä itseä poskille ja huutaa: SE ON IHAN HYVÄ NOIN. Aina pitäisi saada parempaa, uudempaa ja upeampaa ja kun kyllästyn ulkoasuun, kyllästyn myös koko talliin. Prismaticin kanssa näin on käynyt lähes joka kerta ennen pidempää taukoa, sillä itse virtuaalinen laukkaurheilu ja tallin hevoset vetävät kyllä puoleensa. Kenties muiden laukkatallien toistaan upeammat ulkoasut asettavat minulle niin paljon paineita, etten ole koskaan tyytyväinen Prismaticin ulkonäköön.

Uusin projektini, alkuvuodesta käyntiin pyörähtänyt Garbo Gård tuo jonkinmoista helpotusta vaihtelevuus- ja tekemisaddiktiooni: Garbo ei periaatteessa ole koskaan valmis, sillä aina voin piirtää sinne lisää kuvia. Piirtäminen on myös ihanan rentouttavaa ja joka kerta erilaista, sillä samaa kuvaa ei tule piirrettyä monta kertaa putkeen.

Pitäisi varmaan hankkia ammattiapua.

1 kommentti:

  1. Hahaa hienoa että on olemassa muitakin AD/HD-oravia kuin meikäkin, luovuin jo melkein toivosta kun miullon sama ongelma: hirveästi pitäisi tehdä, virtuaalihommat ei voi seisoa päivääkään, sille ja sille voisi piirtää lisää kuvia; aloittaminen on kivaa, mutten ikinä sitten kumminkaan jaksa päivittää sivuja loppuun, viimeistellä kuvia jne. :D Joten lohdullista että löytyi samanhenkinen ahertelija!

    VastaaPoista