Kuulumisia Calasta & uusia tuonteja

Eipä ole täälläkään taas tullut mitään jaariteltua pitkään aikaan, mutta niin on ollut myös minun aktiivinen virtuaaliharrastukseni jälleen jäissä.

Hevoset ovat kyllä kisailleet verkkaiseen tahtiin (kiitos Jasnyn) ja Cala hevosineen tulee varmasti aina kiinnostamaan minua, mutta välillä en aktiivisesti jaksa harrastaa virtuaalihevosia kaikkien voimavarojen mennessä kouluun, jonka tehtävämäärät huitelevat välillä lähellä burnout-rajaa.

Nyt olen kuitenkin taas aktivoitunut hiukan kaikkien tallieni kanssa ja Calan sivuille olen päivittämättä uutta ulkoasua. 2014 elokuussa uhosin kovasti, että arabit olisivat palaamassa, mutta päädyin loppujen lopuksi perustamaan niille täysin eri tallin (josta lisää myöhemmin).

Ulkoasua vaihtaessa mielessäni käväisi tuoda jälleen pari tuontia rikastamaan verilinjoja ja päädyin tuumasta toimeen: uutena lisäyksenä talliin tulivat orit Abalmaination ja Key West, sekä tammat Coachella Ella, Goldcreek Foxy Brown, Stillwell's Annie Wilkes ja Naja Naja.

Tällä kertaa yritin himmailla erikoisten värien kanssa, joten suurin osa Coachella Ellaa lukuun ottamatta on perusvärisiä perushummia. Annie Wilkesistä ajattelin alkaa kasaamaan jonkinmoista Stephen King -linjaa ja Abalmainationista taas huippumuotilinjaa. Aika näyttää.

Muutamista näistä lähtikin jo varsat Hawaan asustelemaan.

Laajennussuunnitelmia

Rikotaan blogihiljaisuus sitten kunnolla kun kerran rikotaan! Kesäloma on selvästi tylsää kun näin paljon aikaa lohkeaa blogikirjoittelullekin.

Olen pidemmän aikaa, itse asiassa aivan tämän vuoden alusta eli ennen taukoani, haaveillut Calan kasvatustoiminnan laajentamista muihin rotuihin.

Jätin arabit taannoin taakseni kansainvälisen The Sim Communityn ja AHAC:n muuttuessa ulkopuolisilta suljetummaksi: AHAC muuttui tietokantapohjaiseksi (mikä ei varsinaisesti ole huono asia) ja tallien sivut alkoivat vaatia salasanoja selailijoiltaan (kenties tekijänoikeusrikkomukset ja IRL-hevosten käyttäminen suvuissa närkästyttivät kuvaajia ja näitä reaalihevosten omistajia, jolloin sivut piti sulkea suurelta yleisöltä?). Minä kuitenkin yritin aina tasapainotella sekä Suomen virtuaalihevosmaailma että tämän kansainvälisen TSC:n välillä, jolloin allekirjoittanutta närkästytti hevosteni sukujen näkyminen vain toiselle puolelle, salasanan ja käyttäjätunnuksen tietäville.

Totuus kuitenkin on se, että myin sydämeni arabeille kun ensimmäisen kerran kiipesin Terskin siittolasta lähtöisin olleen entisen laukka-arabin selkään n. 6-vuotiaana. Nyt olenkin hiljalleen tuomassa arabeja takaisin Calaan, joskin ei niin suurissa määrin mitä ne olivat: Calaan palaavat saddle seat painotteiset arabit. Samalla saan hyvän sauman herätellä national show horse kasvatusta taas eloon.

Haluaisin tuoda Calaan myös aivan uusia rotuja noiden vanhojen tuttujen kaveriksi. Hankintalistalla ovat ainakin morganit, joita Calasta löytyikin vielä vuonna 2009, mutta jotka aika pitkälti joutuivat arabien syrjäyttämiksi. Inferno Ion minulla on edelleen ja siitä en aio ihan heti luopuakaan, ori on nimittäin roikkunut varmaan kaikkien eri tallieni listoilla aina vuodesta 2004 asti, enkä ole jostain syystä siitä yhtäkään jälkeläistä vielä hankkinut! Varmaan jälkeläisettömyys onkin suurin syy miksi ori on edelleen elossa, eikä toki se että olen todella huono luopumaan jopa virtuaalihevosista.

Harkintalistalla ovat lisäksi hackneyponit ja amerikanshettikset (saddlebredeja ja arabeja minikoossa!). Myös minit kiinnostaisivat, mutta ehkä pidän kannan yhdessä maskottiponissa, jonka juuri Rainmaker Miniaturesista ostin, ja sen mahdollisissa tulevissa jälkeläisissä.

Väritilastoja Calasta

Pitkästä aikaa taas tuli innostus hieman kirjoitella ja Sirpan ja Ginin blogista sain inspiraation tähän postaukseen. Hevosten värit ja niiden periytyminen kiinnostavat minua, viimeisinkin postaukseni taisi olla juurikin väreihin liittyvä.

Calan hevosten värit periytyvät noin suurin piirtein realistisesti, mutta olen vain yksinkertaistanut koko prosessia itselleni karsimalla pois erilaiset kirjavuuden (kaikki kirjavat on merkkattu vain kirjaviksi, ei määritelty erikseen tobianoiksi, sabinoiksi jne.), enkä ole merkannut hevosten genotyyppejä.

Ajattelin tehdä väritilastot kaikista Calan saddlebredeista, osittain tylsyyttä tappaakseni, osittain niiden mieliksi, joita tämmöinen asia kiinnostaa ja suurimmaksi osaksi selkeyttääkseni hieman hevosteni väritilannetta itselleni. Sitäpaitsi, vaikka olenkin kenties yksi maailman matemaattisesti lahjattomimmista ihmisistä, rakastan tilastoja ja niiden tekemistä.

TAMMAT 35 kpl

(vain tasaiset värit)
Rautias - 11 kpl
Ruunikko - 7 kpl
Musta - 2 kpl
Kimo - 2 kpl
Voikko - 1 kpl
Samppanja - 1 kpl
Samppanjanvoikko - 1 kpl

Kirjava - 10 kpl

Kirjavien pohjavärit
Rautiaankirjava - 1 kpl
Ruunikonkirjava - 3 kpl
Mustankirjava - 1 kpl
Hopeanruunikonkirjava - 1 kpl
Voikonkirjava - 4 kpl

Kimojen pohjavärit
Ruunikko - 1 kpl
Musta - 1 kpl

ORIIT 32 kpl

(vain tasaiset värit)
Rautias - 8 kpl
Ruunikko - 3 kpl
Musta - 1 kpl
Kimo - 1 kpl
Voikko - 3 kpl
Tuplavoikko - 1 kpl
Samppanjanvoikko - 1 kpl

Kirjava - 14 kpl

Kirjavien pohjavärit
Rautiaankirjava - 1 kpl
Ruunikonkirjava - 7 kpl
Mustankirjava - 3 kpl
Voikonkirjava - 1 kpl
Ruunivoikonkirjava - 2 kpl

Kimojen pohjavärit
Ruunikko - 1 kpl

Vähän arvelinkin että tilastot tulevat näyttämään suurin piirtein tältä, sillä olen aikaisemmin jo kauhistellut miten paljon kirjavia hevosia - etenkin ruunikonkirjavia oreja - minulla onkaan. Minulla on varastoissa aika paljon kirjavien hevosten kuvia ja kaiken lisäksi tykkään kovasti kaiken maailman kirjavista hevosista, mikä on johtanut niiden valta-asemaan tallissa.
Vastaisuudessa piitäkin hieman himmailla kirjavien varsojen kanssa.

Hopeageeni saddlebredeissa

Jaajaa, yli vuosi viimeisimmästä postauksesta tähän blogiin joten eiköhän olisi aika raapustella jotain taas.

En ole täysin kuollut pois virtuaalimaailmasta, mutta paha tapani pitää pidempiä taukoja jatkuu edelleen. Hiljalleen tämä virtuaaliharrastukseni on taas menemässä aktiivisempaan suuntaan ja tarkoituksena onkin tehdä perusteelliset päivitykset kaikkiin kolmeen talliini. Osoitteenmuutos on edessä luultavastikin jokaisella (Garbosta en ole vielä aivan varma), sillä sain Jasnylta käyttööni hänen toisen domaininsa resomniac.comin.

Sivujen siirron yhteydessä olen päättänyt uudistaa kaikki Calan tekstit ja muutamia hevosiakin on tullut lisää, joka toimiikin hienosti aasinsiltana aiheeseen, jota lähinnä halusin käsitellä. Yksi uusista tulokkaista on ihana Hawan kasvattama tamma HWA Moonlight Sonata ja tämä tamma ei olekaan ihan mikä vaan tamma, vaan ensimmäinen Calan hopeageeniä kantava hevonen! Hawaan oli tullut koko suku upeita hopeahevosia ja minun oli tietysti päästävä apajille.

Reaalimaailmassa hopeageeni tunnustettiin saddlebredeilla vuonna 2002 ja sitä kantavat yksilöt ovat todella harvinaisia: käsittääkseni vain Grey Fanniesta (s. ~1908, suku tuntematon) lähtevä emälinja on todistetusti tuonut tähän rotuun hopeageenin. Saddlebredien kanssa hopean tunnistamista on varmastikin vaikeuttanut lisäksi se, että valtaosa rodun edustajista on rautiaita. Rautiaissa geeni ei näy ja hopenaruunikot ja -mustat mielletään helposti vain liinaharjaisiksi rautiaiksi tai tummiksi palominoiksi, kuten Grey Fannien emälinjan jatkajat aina geenitestauksen keksimiseen asti.
Tällä hetkellä tiedän vain yhden elossa olevan hopeanruunikon saddlebredin, mutta sormet ristissä toivon ettei väri katoaisi rodusta kokonaan.

Kuvien etsiminen omille hopeasaddlebredeille onkin melkoista kikkailua värin harvinaisuuden vuoksi. Virtuaalimaailmassa on valitettava paha nimeltään valinnanvapaus: yhden hopeasaddlebredin varsat voivat vaikka kaikki olla hopeaisia ja sukua voi viedä vuodessa eteenpäin ihan niin paljon kuin haluaa. Kuva-arkistoista pitää kaivella joko soveliaita rautiaita ja palominoja tai sitten hypätä ihan eri rotujen puolelle.

Pakko olla jotain tekemistä koko ajan

Olen alkanut pohtimaan innostukseni aaltoilua: pyöritän tällä hetkellä kolmea tallia ja jokainen on melko tasaisin väliajoin se ykköstalli, jota jaksan päivittää ja hioa koko ajan - kunnes kiinnostukseni kohde vaihtuu toiseen tallin - miksi näin?

Vuosien varrella tämän harrastuksen parissa olen huomannut olevani virtuaalinen työnarkomaani: minulla on pakko olla koko ajan jotain tekemistä. Valitettavasti keskittymiskykyni on kuitenkin AD/HD:sta kärsivän oravan tasolla, joka ei ole kovinkaan hyvä yhdistelmä. Voin pakertaa jonkun tallin kanssa ensin ikuisuuden; tehdä leiskan, kirjotella innoissani tekstejä, etsiä kuvia, hioa vielä leiskaa, mutta kun tulisi aika päivittää hevosten sivut tai ylipäänsä tehdä jotain itseään toistavaa pitkän aikaa, kyllästyn ja kiinnostukseni kohde vaihtuu.

Calalle tein uuden leiskan kesän aikana ja jaksoin kirjoitella jopa esittelytekstinkin englanniksi (!). Ostelin muutamia uusia hevosia, päivittelin suurimman osan hevosten sivuista uuteen leiskaan ja jossain puolessavälissä tajusin taas että ei jaksa. Prismatic on pitkän aikaa ollut tauolla ja sekin kaatui samaan juttuun kuin Calakin: hevosten sivujen päivittäminen. Onneksi Calan hevosilla kisaaminen on aivan uskomattoman helppoa, sillä kisoihin tarvitsee muistaa osallistua vain kerran kuukaudessa ja kisakalenterienkin päivitys on nopea prosessi.

Toinen ikuinen paha minulle on ulkoasut. Kyllästyn niihin niin pirun nopeasti, että tekisi mieli läimiä itseä poskille ja huutaa: SE ON IHAN HYVÄ NOIN. Aina pitäisi saada parempaa, uudempaa ja upeampaa ja kun kyllästyn ulkoasuun, kyllästyn myös koko talliin. Prismaticin kanssa näin on käynyt lähes joka kerta ennen pidempää taukoa, sillä itse virtuaalinen laukkaurheilu ja tallin hevoset vetävät kyllä puoleensa. Kenties muiden laukkatallien toistaan upeammat ulkoasut asettavat minulle niin paljon paineita, etten ole koskaan tyytyväinen Prismaticin ulkonäköön.

Uusin projektini, alkuvuodesta käyntiin pyörähtänyt Garbo Gård tuo jonkinmoista helpotusta vaihtelevuus- ja tekemisaddiktiooni: Garbo ei periaatteessa ole koskaan valmis, sillä aina voin piirtää sinne lisää kuvia. Piirtäminen on myös ihanan rentouttavaa ja joka kerta erilaista, sillä samaa kuvaa ei tule piirrettyä monta kertaa putkeen.

Pitäisi varmaan hankkia ammattiapua.

Cala pidemmällä tauolla, tangerine elossa

Heibähei.

Calaa ei ole piiiitkään aikaan tullut päivitettyä kunnolla ja voisinkin melkein sanoa että Cala on nyt pidemmällä tauolla. Missään nimessä en ole Calaa lopettamassa, sen verran tärkeitä hevosia täynnä oleva talli se kuitenkin on, mutta kisauksesta ja kaikesta muustakin ollaan nyt hiukan tauolla. Luulen, että kuitenkin tässä kesän aikana jaksan vähitellen aktivoitua myös Calan kanssa.

Suurimman osan ajastani on tällä hetkellä vienyt uusi koulu, jossa tämänhetkinen projekti on vanhan, 50-luvulla rakennettun höyryveturin entisöinti. Työ on fyysisesti melko rankkaa - vaikkakin todella mielenkiintoista - joten energian puristaminen itsestä kotiin tulon jälkeen on haastavaa.
Virtuaalimaailmasta en kuitenkaan ole kokonaan tauolla, vaan täällä koneen ääressä suurimman osan ajastani on vienyt uusin tallini, piirrettyjä hevosia virtuaalimaailmaan tuova Garbo Gård.

Olen jo pitkään haaveillut tallista, jonka hevoset olisivat kokonaan piirrettyjä ja nyt olen vihdoin saanut otettua itseäni niskasta kiinni. Valitettavasti Garboon painottaminen on syönyt aikaa Calalta ja Prismaticilta, jotka ovat jääneet melkoisen paljon taka-alalle. Yritän kuitenkin potkia itseäni persuksille myös näiden kahden hylätyn kanssa tässä kesän aikana!

Psssst. HCT:lle sain äsken uuden leiskan valmiiksi, luvassa kesäistä ja raikasta, yhden sivun ulkoasua. ;>

Calan kevään egyptiläiset

Jasny on painostanut mua kirjottamaan blogiin ties miten kauan, mutta en ole saanut aikaseksi kirjottaa mitään, koska en ole keksinyt aihetta. Mutta nyt päätin sitten tehdä Jasnyn tyytyväiseksi ja kirjoittaa niinkin turhasta aiheesta kuin meiän kevätvarsoilla pullistelu.

Calaan syntyi nyt maaliskuussa kolme egyptiläissukuista kasvattia uklkomaalaisista oreista (sen takia olenkin näistä niin ylpeä). Tosiaan Calan arabikasvatus painottuu vahvasti egyptinarabeihin ja tuossa muutama päivä sitten päätinkin luopua suurimmasta osasta muita Calan arabeja. Minulle jäi puolalaiset tammat Dahabu Aniela sen erikoisen suvun vuoksi ja Bazira M, koska... no, tykkään vaan tästä tammasta. Lisäksi Calassa pysyvät domesticit Dahabu Oliver, Cairo al Rayad ja sen poika Cameroon al Rayad. Cairo jäi Calaan puhtaasti siitä syystä, että se on varmaankin hienoin arabi, jonka olen koskaan omistanut. Cameroon jäi jatkamaan sen isälinjaa ja Oliver saddle seat -painotuksensa vuoksi. Oliveria voisi myöhemmin käyttää national show horse -jalostukseen.

Ja nyt takaisin alkuperäiseen aiheeseen pitkän sivuraiteilla surffailun jälkeen. Tosiaan Calan melkein kaikki synnytysiässä olevat egyptiläistammat astutettiin tuossa viikko takaperin ja heti kun sain orien omistajilta vastaukset, tein näille uusille vaaveille sivut. :) Nyt haluun hehkuttaa näitä vielä ihan yleisesti kaiken lisäksi. :D

Eka varsa on tamma CLA Yusra Rasha, josta olen oikein erityisen ylpeä, koska sen emä on ensimmäinen Cala -kasvattajaliitteen alle syntynyt hevonen! Isänä Golden Bay Acresin Moubarak al Amani, jota olen salaaa ihaillut useammin kuin yhden kerran. Yusra Rasha tulee tulevaisuudessa kisaamaan AHAC:ssa hunter pleasurea ja english show hackia. Näissä ulkomaalaisissa hevosissa tuntuu olevan useasti kuitenkin se ongelma, että monen sukulaisen sivut ovat kadonneet tai niitä ei ole linkitetty. :/

Toinen talliin syntynyt olikin sitten mahtavan komeat kuvat saanut ori Cala Ali Badr. Ali Badrilla on melkein kokonaan ulkomaalainen suku, sillä sen emä on hankittu Calaan USA:sta. Isän puolelta Ali Badrilla on suomalaista sukua toisessa polvessa, sillä isän kasvattaja Naryia Arabians on suomalaisen omistama.

Myös kolmas varsa on ori, hieman yli kolmipolvinen CLA Alim Regalis, jonka isää suorastaan rakastan. Tämän kanssa kävi kyllä semmonen pieni kämmi, että olin aivan sokeutunut tuon isän upeudesta, ja vasta varsan synnyttyä tajusin sillä olevan täysin sama isänisä kuin Yusra Rashalla. No, ei voi mitään. Molemmista näistä orikasvateista pitäisi tulevaisuudessa vääntää kouluratsuja.

Jasnyn ja tangerinen virtuaaliblogi

Jatkossa kaikki Heroic Teamia ja meidän kovin vaihtelevaa aktiivisuutta koskevat asiat ilmestyvät tänne. Etenkin HCT:n jäsenet pysyvät ajan tasalla jos silloin tällöin jaksavat vilkaista blogia.
Lisäksi kirjoitukset pitävät sisällään ihan normaalia virtuaalipohdintaa ja joitakin asioita Hawan ja Calan kasvatuksesta, hevosista, sekä kilpailuista.